MuR:n jäsenten kisauutisia
7.3.2010 Harjoitustason esteratsastuskisat Ratsutila Jarminilla
Sunnuntaiaamun pikkupakkasessa käynnisteltiin Jarminilla Muhoksen Ratsastajien harjoitus-
tason estekisoja. Hiihtoloman alku karsi harmillisesti osallistujia, mutta lähtöjä saatiin kun saa-
tiinkin yli 20. Luokkia oli kolme; puomi-ristikko, 60 cm ja 80 cm. Iloksemme joka luokkaan saa-
tiin osallistujia niin, että kaikki luokat saatiin toteutumaan. Uudet toimihenkilöt pääsivät kokei-
lemaan siipiään niin kilpailujen johtamisessa kun puffetissakin ja tuloksena oli varsin onnistu-
neet ja sujuvat pikkukisat.
Kisaratsukoita löytyi monesta sarjasta: muka-
na nähtiin pikkuruista ponia ja pientä ratsas-
tajatyttöä uransa alkutaipaleella, pikkuista no-
peaa lämminveristä ja suurta vähän harvem-
min askeltavaa torin hevosta rohkean ratsas-
tajattarensa johdattamina, hienoja kuumah-
koja puoliverisiä ratsastajineen niin asiallisen kauniissa kisavarustuksessa kuin perinteises-
sä suomalaisessa ulkoiluvarustuksessa, näh-
tiin monenkirjavaa suomenhevosta innostu-
neine nuorine- ja tätiratsastajineen sekä welsh- ja New forest-ponia selässään niin pientä kun vähän isompaakin ratsastajaa.
Puomiluokassa yllättävän moni ratsukko jätti epähuomiossa tarkastamatta radan ja erityi-
sesti suuntaliput ja niin tulikin muutama vää-
rän radan ratsastus. Siitähän sitten kilahti armotta hylätty plakkariin. Allekirjoittanutkin meinasi pyyhältää puomiluokassa seuraavan radan mutta sai juuri ja juuri ponin käännettyä pois vää-
rältä esteeltä, huh huh.
Kuudessakympissä ensimmäisen puhtaan ra-
dan suoritti Manski Lipralla ja kyllä siinä täti-
ratsastajat olivat innoissaan. Kuudenkympin haasteena oli viimeinen este, joka tuli tiukan kaarteen loppuun juuri ennen maaliviivaa. Loppusaldoksi saatiin kuitenkin kolme puh-
dasta rataa ja monta hyvää suoritusta.
Kasikymppiin pitikin tehdä jo hieman radan-
muutostöitä. Pysty muuttui sarjaesteeksi ja taas korkeudet nousivat. Heti alkuun ratsas-
tivat ”ponitytöt” ratansa sellaista menoa, että siihen eivät hevosillaan enää muut pystyneet. Ponit ratsastajineen pääsivät elementtiinsä pienissä ja tiukissa kaarteissa toisen vaiheen aikaratsastuksessa.
No nyt on estekisatkin korkattu tälle vuodelle. Pientä tauon jälkeistä ruostetta oli kisaajissa ja sääntöjen (sekä radan ?) muistamisessa talven jäljiltä huomattavissa, mutta tästä se alkaa; uusi kisakausi. Onnea ja menetystä kaikille ratsukoille, niin pienille kuin isommillekin kisaken-
tille!
Kisatalkoot sujuivat paikalle saapuneiden ja jääneiden reippaiden ja riskien talkoolaisten voimin. Talkooväkeä kuitenkin aina kaivataan ja kaikki apu on tervetullutta. Ilman talkoovä-
keä kun ei ole kisojakaan. Suuret kiitokset kil-
pailujenjohtajallemme Riikalle, ratamestarille sekä viimehetken ohjeistuksia antaneelle opellemme Hannalle, tuomarillemme Jelenalle sekä kaikille kisojen järjestämiseen osallistu-
neille! Henkilökohtaiset kiitokset haluan välit-
tää Annalle ja Hennalle hevosenhoito- ja talu-
tusavustanne, helpotitte monen ratsastajan kisapäivää.
Teksti: Jaana Tihinen
Kuvat: Johanna Kaiponen & Riikka Kokkonen
Tulokset
3.3.2010 Kisakausi 2010 on vihdoin avattu!
Allekirjoittanutkin sai vihdoin käytyä Ratsutila Jarminilla elämänsä ensimmäiset koulukisat Utajärven ratsastajien järjestämissä Ystävänpäiväkisoissa ja tietenkin minulle vakiokouluratsuksi siunaantuneella ihanalla Korholan Kuu-Ukolla. Meillä kun nuo kemiat jotenki passaa, tykätään molemmat kovasti syömisestä ja pikku laukkapyrähykset on molemmille mieleen.
Minun ja Ukon suorituksesta enempää jatisematta, Ukko kantoi kisoissa myös toista ratsastajaa, nimittäin Kokkosen Riikkaa. Riikka ja Ukko suorittivat hienosti C-merkin kouluohjelman 129:lla (/180) pisteellä ja sijoittuivat jaetulle ykkössijalle Sanna Pieniniemen ja Calle Alvarinpojan kanssa. Muut tulokset kivoista kirpsakassa pakkassäässä pidetyistä kisoista löytyy Utajärven ratsastajien kotisivuilta.
Kisamenestyksestään innostuneena Riikka ilmoittautui seuraavaksi Ylirannan ratsutilalla järjestettyihin seuratason kouluratsastuskilpailuihin 28.2.2010 Jelenan Extant Evidencellä eli Eppu-ponilla. Vuorossa oli Helppo C –harrasteluokan kouluohjelma 2009. Siellä se verkassa Eppu-poni omanarvonsa tuntien kulki suurten ratsujen seassa, eikä ollut moksiskaan. Riikan kisahermot olivat myös kehittyneet, mutta omistajatäti siellä tärisi välillä jännityksestä ja välillä poninomistajan ylpeydestä, eikä turhaan.
Riikka ja Eppu tekivät hienon radan, poni kulki hienosti ”kaula kaarella” ja ratsastaja ratsasti eleettömän varmasti. Tiet olivat hyvät ja siirty-
miset kohdillaan. Saldona tästä 106 pistettä eli 66,25 % ja toinen sija. Onnea parivaljakolle sekä tietenkin omistajatätille! Tarkemmat kisa-
tulokset löytyvät Ylirannan ratsutilan kotisivuil-
ta. Mielenkiinnolla seuraamme tämän parival-
jakon tulevaa kisakautta.
Jäämme nyt odottelemaan tulevia kisakuulu-
misia kisakauden päästessä kunnolla vauhtiin. Oikein paljon tsemppiä kaikille kisaajille tule-
viin koitoksiin. Lisäksi haluan kylvää rohkeutta kaikille ensikertalaisille lähteä kokeilemaan ki-
saamista ihan ratsastamisen ilosta! Ihhahhaa!
Jaana Tihinen
5.8.2009
Nyt se on sitten nähty ja koettu. Siis Messilä. Kyseessähän oli vuosittaiset Tuntiratsastajien mestaruuskilpailut Messilän kartanon tallilla Hollolassa, Lahden lieppeillä. Ratsutila Jarminin väki starttasi torstaiaamuna matkaan, mukanaan neljä hevosta: Kiahan Patricia (Tilli), Roy T, Viivinetti ja Tiltukka. Ratsastajia, hevosenhoitajia ja kannustajia, unohtamatta joukkueenjohtajaa meitä oli yhteensä 15. Matkaa tuli taitettua kahdeksan tuntia suuntaan, mutta onneksemme hevoset matkustivat hyvin ja mukavassa seurassa matka taittui yllättävänkin nopeasti.
Kilpailupaikalla puitteet olivat kuin kansallisista kilpailuista. Messilän kartanon talli on upea miljöö vanhoine rakennuksineen ja hienoine näköaloineen. Kilpailuissa valtasi leppoisa ja ystävällinen ilmapiiri, aina saattoi kysyä neuvoa kokeneemmilta kävijöiltä. Lähes kaikki muut ratsastuskoulut olivatkin jo keränneet kokemusta samaisista kilpailuista vuosien varrelta.
Koulupuolella (karsinta: B-merkin kouluohjelma) Sohvin & Roin sekä minun & Tillin suoritukset kärsivät pitkälti hevosten jännittämisestä. Pitkä kuljetusmatka taisi vastata ratsuihin niin, että keräsivät paineita. Kilpailualueella ei ollut mahdollisuutta hevosten tarhaukseen, mihin ovat kotona tottuneet lähes yötä päivää näin kesällä. Kummatkin ylitettiin kuitenkin yli 50%, mikä ensikertalaisiksi ihan kelpo suoritus.
Estepuolella Ida & Roi sekä Anni & Tiltu saivat puhtaat radat lauantain tervetuliaisluokassa (80cm), Marrella & Viivillä samaisesta luokasta tuli harmittava pudotus. Sunnuntaina junioreiden mestaruusluokassa (90cm) menestyivät Ida & Roi hienolla suorituksella ja sijoittuivat 10. Myös Marre & Viivi saivat hienosti puhtaan radan. Anni & Tiltukka suorittivat ensimmäisen vaiheen sinnillä loppuun huolimatta Tiltukan ”pälläily-tuulesta”. Kannustushuutomme ”POHOJOISTA POWERIA” raikui katsomossa moneen kertaan ja tuskinpa jäi keltään epäselväksi, että olimme kisojen pohjoisin ratsastuskoulu.
Kotimatka taittui sunnuntaina myöhään ongelmitta ja hevoset pääsivät suoraan ansaitulle laidunvapaalle. Mahtava reissu siis takana. Ensi vuonna on päästävä mukaan ainakin kannustusjoukkoihin. Haasteena voisikin heittää tulevalle vuodelle, että saataisiin kokoon myös joukkue huutosakkikilpailuun!
Kiitos hienoille tuntiratsuille, Minna-opelle, Idalle, Marrelle, Annille, Sohville, Tarulle, Maijalle, Kaarinalle, Eikalle, Annelle, Jarmolle, Vanlalle, Leenalle, Jarille sekä Pinjalle miehineen.
Kaikki tulokset:
www.hollolanratsastajat.fi
Seurailkaapas muuten Hipposta sekä Hevoset ja Ratsastus -lehteä. Saatatte bongata sivuilta tuttuja!
Leiska
21.7.2009
Viime kirjoittelusta on vierähtänyt aikaa ja monenlaista on kerinnyt tapahtua. Tapahtumaketjun alkuna loukkasin keväällä jalkani. Huolimattomasti päästin Liisan tarhaan ja tamma astui jalkapöytäni päälle. Saaliina syvä haava ja kolme tikkiä. Muutama viikko täytyi pysytellä poissa satulasta ja kun vihdoin itse kuntouduin, niin Liisa alkoi ontumaan. Tamma oli loukannut jalkaa ja imusolmuketulehdushan siihen tuli. Kesä-heinäkuun vaihteen helteet koituivat myös aika raskaiksi jo 22-vuotiaalle hevoselle ja Liisan kunto alkoi pikkuhiljaa huonontumaan. Vaivasi myös ummetus ja ruokahaluttomuus, jonka yhteydessä päätimme Minnan kanssa, että Liisaa ei tulla Messilässä ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisoissa näkemään. Liisan ikä ja mahdollinen sairastuminen oli otettu huomioon jo kisatiimin hevosia valitessa, mutta harmittihan se siitä huolimatta. Nyt parhaillaan Liisa kerää voimia ja kasvattaa mahaa laitumella, toivottavasti saisimme sen seurasta vielä syksyn tullen nauttia.
Liisan poisjäännin vuoksi täytyi siis tehdä uusi suunnitelma kauden päätavoitetta Messilän kisoja ajatellen. Tilalle sain kivan 8-vuotiaan puoliveritamman Kiahan Patrician, tuttavallisemmin Tillin. Tamma on osoittautunut oikein sympaattiseksi ja ihanaksi kaveriksi ja yhteistyö menee pienin harppauksin eteenpäin. Ensimmäiset yhteiset kisat mentiin kotona MuR:n seuratason kilpailuissa, luokassa Aikuisten kouluratsastusohjelma tuloksin 9. sija ja 52,857 %. Tilli tuntui mukavalle, mutta ratsastin itse todella huolimattomat tiet. Kokemuksena kuitenkin kisoista jäi hyvä mieli kun yhteistyötä kerkesi olla vain muutama viikko ennen kisoja. Tillin paras puoli kisaamista ajatellen on sen kokemus ja varmuus kilpailupaikalla käyttäytymisessä, jota se on kerännyt jopa kansallisista kenttäkilpailuista. Viikko sitten kävimme hakemassa kokemusta vielä Haukiputaan kansallisista koulukilpailuista, joissa menimme alueluokassa K.N. Specialin. Sijoitus häntäpäässä 31. ja säälittävät 49.6 %. Verryttelyssä hevonen tuntui kivalle,
utta radalla en saanut siihen samanlaista energisyyttä. Messilää varten kuitenkin sain vähän vihjettä, miten tamma kannattaa verrytellä. Reilun viikon päässä häämöttävä Messilän reissu on väkisin kokoajan ajatuksissa, mutta sitä odotetaan kuitenkin innolla. Luvassa on mukava viikonloppu hienojen tuntiratsujen sekä mukavien tallikavereiden kanssa. Pitäkäähän peukkuja!
Leiska
10.5.2009
Äitienpäivänä lähettiin taas porukalla kohti Pikkaralaa, jossa oli minun, Annin ja Mariamin tarkoitus suoriutua 90 cm alueluokasta. Allamme oli tutut hevoset: minä ratsastin Allulla ja Roilla, Anni Lipralla ja Mariam Viivillä. Anni ja Mariam kilpailivat eri luokassa kuin minä, sillä suomenhevosille ja poneille oli oma luokkansa. Molemmille tuli muutama harmittava virhepiste ensimmäiseltä vaiheelta, joka esti sijoittumisen.
Minä ja Roi starttasimme ensimmäisinä omasta luokastamme. Roi oli tuntunut jo verryttelyssä todella hyvältä, joten menin luottavaisin mielin radalle. Kaikki menikin nappiin, eikä pudotuksia tullut ja sijoituimme neljänneksi. Roin jälkeen starttasin Allulla, jolla ei ollut paras päivä kisaamisen puolesta. Tuntui olevan ehkä hitusen liikaa vauhtia jalkojen alla, joten tuli pudotus jo ensimmäiseltä esteeltä. Viidennelle esteelle Allu teki hirveän loikan, jonka seurauksena minä jatkoin matkaa istuen kaulalla ilman jalustimia ja ohjia... Jotenkin kummassa pääsin kapuamaan takaisin satulaan, mutta siinä vaiheessa pasmat oli jo niin sekaisin, että unohdin radan ja hylkäys tuli. Allu näytti olevan tyytyväinen itseensä, kun oli päässyt niin kaukaa ja korkealta hyppäämään 90 cm okserin.
Kisapäivä meni todella hyvin ja hevosten käytös oli kymppi! Seuraavia haasteita odotellessa...
"Allun Ida"
19.4.2009
Ratsutila Jarminin kisatiimi vieraili ORK:n järjestämissä DRIVE-IN harjoitusesteratsastuskilpailuissa Oulun Pikkaralassa 18.4. Mukana olivat Mariam Viivillä, Ida K ja Anni Lipralla sekä minä Allulla ja Roilla. Reissu alkoi erinomaisesti, kun kaikki hevoset saatiin autoon ongelmitta ja matkaan päästiin ajoissa.
Paikan päälle tulimme ensimmäisinä ja aikaa jäi hyvin radan opetteluun ja hevosten kanssa paikkoihin tutustumiseen. Kilpailun aloitti kisatiimiläisistä Mariam, joka ratsasti Viivillä 70 cm luokan puhtaasti. Seuraavaksi oli vuorossa 80 cm, jossa olivat mukana kaikki kisatiimin ratsukot. Kaikilla meni kokonaisvaltaisesti hyvin, eikä radoilla sattunut mitään kömmahdyksiä. Hevoset käyttäytyivät enemmän kuin hyvin ja koko päivä oli onnistunut loistavasti!
Vielä erityiskiitokset sekä kuskeillemme Minnalle ja Annelle että myös hevosenhoitajillemme Leiskalle ja Leenalle! Seuraavaksi suuntana on ensi viikolla järjestettävät alue-kilpailut Ruukin maaseutuoppilaitoksella!
"Allun Ida"
13.4.2009
Pääsiäinen on nyt vietetty ja kilpailukausi korkattu auki myös tallin ulkopuolella. Eilen ratsastettiin Oulun Ratsastajien harjoitustason koulukisat Äimärautiolla. Kisareissulla meillä Liisan kanssa kavereina oli Minna ja Roi (Roy T) sekä hoitajatytöt Marre ja Anni. Alun perin olin ilmoittautunut sekä C-merkkiin että B:0 –ohjelmaan, kummatkin avoimia ratsastuskouluoppilaille. Kisoihin oli ilmoittautunut kuitenkin valtava määrä lähtijöitä ja luokkien väliin olisi jäänyt useampi tunti, joten jäin poissa B:0 -luokasta.
Kisa-aamu alkoi varhain. Herätys klo 04.15. Väkisin syöty aamupala. Tallille ruokkimaan ja tarhaamaan hevoset. Liisan viime hetken puunaukset. Hevoset koppiin ja mars matkaan. Kunnes havahduttiin; hevoskopin yksi rengas lähes tyhjänä! Pieni epätoivon hetki hiipi mieleen ja olin jo varma, että kisareissu jää väliin. Sinnikkäänä uskalsimme lähteä kuitenkin ajamaan kohti huoltoasemaa. Fiksuina tyttöinä saimme toisen huoltoaseman pihassa rengasta vielä tyhjenemään entisestään. Eipä arvattu, että ilmaa ei saa huoltoaseman ollessa kiinni. Tässä vaiheessa ei tietty enää itkeäkö vai nauraa, taidettiin kuitenkin nauraa. Loppujen lopuksi ilmaa renkaaseen saatiin isän autotallin kautta ja päästiin suuntaamaan kohti Oulua. Kilpailuiden järjestäjä suhtautui todella ymmärtävästi aamukatastrofiimme ja minut siirrettiin luokkani viimeiseksi lähtijäksi. Huokasin ja jännitys hellitti. Tässä vaiheessa olin autuaan tietämätön mitä vielä on luvassa.
Kisapaikalle saapuminen tapahtui rauhallisesti. Käytiin porukalla katsomassa luokan kaksi ensimmäistä suoritusta. Liisaa taisi jännittää ainakin yhtä paljon kuin minua. Katseli ympärilleen ja ihmetteli outoa ympäristöä. Verryttelyyn saapuessa huomattiin, että luokkaan oli tullut useampi poissa jäänti ja meidän vuoromme olisi kahden ratsukon jälkeen. Eli 10 minuutin verkka, apua! (Liisahan vaatii jo iänkin puolesta kunnon alkuveryttelyt.) Keventelyä, muutama siirtyminen ja laukat molempiin suuntiin. Radalle mennessä ajattelin vain, että näillä mennään ja nyt on pakko keskittyä täysillä. Minna taisi näyttää peukkuja jossain vaiheessa. Ennen lähtöä oli onneksi aikaa rauhassa kiertää rata ja kaikki kulmat. Radasta selvittiin ja melko täsmällisiä taidettiin olla. Liisa oli jonkin verran jännittynyt, mutta olipa ainakin hereillä. Kuitenkin oli tunne, että paljon parempaan oltaisiin pystytty.
Aurinko alkoi paistamaan ja kävelytin Liisaa pitkin tallialuetta sillä aikaa, kun jännättiin Minnan ja Roin suoristusta. Päivä ei olisi voinut saada parempaa päätöstä kun kuulin, että oltiin voitettu luokka. Aluksi olin varma, että järjestäjä oli laskenut pisteet väärin. Kun toisen kerran kuuluttivat palkintojen jakoon niin uskalsin jo vähän iloita. Tulos 111 pistettä eli 61,666%. Parannettiin siis edellisistä kisoista 11 pisteellä, aika hurjaa. Kisoista jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis. Hevonen käyttäytyi hyvin ja siitä sai olla todella ylpeä. Tuomarin kommentit: ”Täsmällistä, energistä työtä! Liikkeet tarkasti pisteissä. Kiinnitä vielä enemmän huomiota asetuksiin ja taivutuksiin. Tsemppiä treeneihin!”
Mutta mitä kisoista opimme? Tarkista edeltävänä päivänä KAIKKI varusteet, myös hevoskopin renkaat. Koulukisoissa aikataulu ei välttämättä pidä, joten varaudu ratsastamaan ennen arvioitua lähtöaikaa. Ja vaikka kuinka vastustaisi, älä anna periksi ;0)
Tänään Liisa viettikin ansaittua vapaapäivää. Oli nautiskellut kunnolla tarhassa ja piehtaroinut itsensä aivan kauttaaltaan kuraiseksi. Pitihän mummun kuitenkin saada ansaitut rapsutukset ja pussillinen leipiä.
Ensi viikon vaihteessa kisatiimin estetytöt koetuksella Pikkaralan Drive In –kilpailuissa. Tsemppiä tytöille ja toivottavasti saadaan kuulla kuulumiset päiväkirjassa.
Leiska
15.2.2009
Nyt on kilpailukausi Liisan kanssa aloitettu ja menihän tässä koko viikko höyrytessä ja valmistautuessa kisoihin. Tänään siis ratsastettiin URA:n järjestämät harjoituskoulukisat kotitallilla ja tähtäimessä oli C-merkin kouluohjelma. Tuloksena viides sija ja sijoittuminen palkintojenjakoon. Syytä olla tyytyväinen, aamulla taisin jollekin heittääkin, että mahtavaa jos viiden porukkaan päästään. Pieniä asioita jäi tietty hampaan koloon, mutta tästä on hyvä jatkaa. Tuomarin kommenteissa positiivista palautetta tuli huolellisuudesta, määrätietoisuudesta ja keskittyneestä suorituksesta. Kehitettävää on istunnassa ja pohkeilla vaikuttamisessa sekä laukka-ravi siirtymisissä. Nyt odotetaan kovasti, että pääsee videonauhalta katsomaan suoritusta, siitä jos mistä oppii varmasti vielä enemmän.
Hevoseen olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Ei uskoisi, että tammalla on ikää jo 22 vuotta. Aivan ihana ja oikea symppis! Käyttäytyi kisoissa todella hienosti ja oli äärettömän rauhallinen letitys- ja puunauspuuhissa. Liisalla olikin varmasti kisojen kauneimmat ommellut sykeröt, kiitos mahtavan hevosenhoitaja Juusolan. Enpä sitäkään tiennyt aiemmin, että sykeröitä on oltava parillinen määrä, ettei vaan tuota epäonnea.
Ensi viikolla ohjelmassa jotain aivan muuta kuin C-merkin treenaamista. Liisa taisi jo tänään osatakin radan ulkoa, ennakoi siihen malliin aika monessa kohdassa. Viikonloppuna luvassa Peten valmennus, johon osallistun ensimmäistä kertaa. Omia henkilökohtaisia tavoitteita kaudelle pitäisi myös miettiä eli kevättä kohti mennään!
Leiska
3.2.2009
Lupasin kirjoittaa ensimmäisen merkinnän tänne kisatiimiläisten omaan päiväkirjaan. Osa on varmaan jo kuullutkin, että Ratsutila Jarminin Minna on perustanut oman kisatiimin säännöllisesti tunneilla käyvistä ratsastajista, jotka haluavat valmentautua ja kilpailla ratsastuskoulun hevosilla. Itse taisin kuulla tästä jo viime vuoden puolella ja salaa mielessäni innostuin asiasta. Minnalta yritin vaivihkaan asiasta enemmän udella ja pohdin olisiko itsellä rahkeita lähteä mukaan. Onhan aikaa edellisistä kilpailuista kulunut jo kymmenen vuotta ja väliin mahtunut useampi taukovuosi ratsastuksessa. Siltikin muistan kuin eilisen päivän ne jännittävät, mutta niin ihanat kisareissut Paavo (Priory Pavlova II) ja Fanny (Fanny V) -ponien kanssa. Kai sitä vielä haluaisi kokea niitä samoja tunteita uudelleen ja ennen kaikkea kehittyä ratsastajana.
Viikko sitten pidettiinkin jo ensimmäinen kisatiimin palaveri. Paikalle sai tulla kuulemaan kisatiimistä tarkempaa tietoa. Mukaan on ilmoittautunut tähän mennessä Mariam Ellisi, Kiira Salmela, Ida Kautto, Anni Nygård, Heini Söderlund ja minä. Muutamaa muuta ratsastajaa vielä kosiskellaan mukaan joukkoon. Nuoremmilla tytöillä on tavoitteena kilpailla enemmän este- ja kenttäratsastuksen saralla ja itse puolestani olen kiinnostunut kouluratsastuksen saloista. Palaverissa käytiin Minnan johdolla läpi mm. kisatiimin lähtökohtia, aikavaatimuksia, kustannuksia ja tavoitteita. Tavoitteista sen verran, että kauden päätavoitteena ratsastuskoululla on osallistua Messilässä järjestettäviin ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskilpailuihin. Eikö kuulostakin hienolta? Toivotaan, että harjoittelukausi menee putkeen ja mahdollisimman moni kisatiimiläinen pääsisi mestaruuskisoihin osallistumaan.
Itse korkkaan kilpailukauden URA:n järjestämissä harjoituskoulukilpailuissa 15.2.2009. Liisan (Barletta SOV) kanssa aloitetaan yhteinen kilpailu-ura C-merkin kouluohjelmasta. Kisoja ennen täytyy ahkerasti harjoitella, onneksi ensi viikonloppuna onkin taas Hessun valmennus. Nyt jännittää jo pelkkä ajatuskin kisoista..
Johanna "Leiska" Leinonen
URA:n seurakoulukisat Muhoksella 17.8.2008
Utajärven ratsastajat järjesti Ratsutila Jarminilla seuratason
kouluratsastuskisat 17.8.
Minä osallistuin Allulla helppoon C:hen ja äiti (Anne) helppoon B:hen.
Kisailma oli mitä loistavin ja kisoihin oli ilmoittautunut mukavasti
porukkaa. Menin myös Pollux-luokan Ukko-ponilla, koska siihen ei saaa
osallistua kun vain ratsastuskoulun hevosilla.
Kun perusmerkki-luokan kaikki kilpailijat olivat ratsastaneet, oli minun ja
Ukon vuoro astua areenalle. Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja
sijoituimmekin jaetulle 1. sijalle, kun Mariam ja sama Ukko-poni ratsastivat
täysin samat pisteet.
Seuraavaksi olikin vuorossa minun ja Allun helppo C. Äiti oli käynyt Allulla
vähän maastossa ennakkoon verkkailemassa, joten minulla oli lämmin hevonen
valmiina. Verkkasimme vielä vähän kentällä ja sitten siirryimme radalle.
Kaikki meni nappiin ja sijoituimme (taas) jaetulle 3. sijalle, yhdessä Helin
ja Tiltukan kanssa.
Helpossa B:eessä Allu näytti äitin kanssa parastaan. Se oli todella
kuuliainen ja hyvin ratsastettavissa. B-rata meni myöskin hienosti, äiti ja
Allu sijoittuivat neljänneksi.
T. Ida ja Allukka :)
Tulokset URA:n kisoista
Staran kanssa Ojalan estekisoissa 10.8.2008
Staran kanssa lähdimme taas pitkästä aikaa kilpailemaan. Ponilla on ollut vähän lomaa, ettei pää räjähdä. Aamu oli vähän epävakaa ja pilvinen, mutta päivemmällä ilma oli ihanteellinen. Onneksi ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä.
80cm meni ihan hyvin, mitä nyt poni välillä vähän kaahaili. Saimme onneksi puhtaan radan sijoittuen 6. sijalle uusinnan ajalla 37,81.
90-100cm luokka meni kans ihan hyvin vaikka perusradan sarjalla ensimmäinen osa tippui alas ja olimme 4. sijalla perusradan ajalla 1.19.45.
Palkintoa emme saaneet kummassakaan luokassa, mutta kokemusta sitäkin enemmän. Ja olen todella tyytyväinen. Poni meni hyvin ja saimme laukan pyörimään.
Kiitos kisojen järjestäjälle.!!
T: Annika ja Stara
Idojen ja hevosten kuulumiset Ojalan harrastetallin kisoista 29.6.2008
Sunnuntaina 29. päivä kesäkuuta järjestettiin harjoitustason esteratsastuskilpailut Ojalan harrastetallilla Yli-Iissä. Olin ilmoittautunut luokkiin 70 cm ja 90 cm. 70 cm:ssä ratkaisi selvästi aika ja ketteryys. Meidän nopea aika kostautui yhteen pudotukseen uusinnassa. Tästä syystä sijoitus vasta 8. ( aika 3. nopein!) Helle alkoi todella pehmentää sekä ratsastajia että hevosia.. Allun tumma väri ei ainakaan helpottanut tilannetta. Kahdeksan ratsukkoa starttasi 90 cm luokan. Sijoituimme 2. 0-0 radoilla. Allu jaksoi hienosti pakahduttavasta kuumuudesta huolimatta. Kisapäivä sujui kaiken kaikkiaan todella hienosti!
Ida Kautto ja Pimu olivat mukana reissussa. Ida ratsasti Pimulla heidän uran ensimmäisen 70 cm radan, jossa oli sarjaestekin. Upea suoritus, ainoastaan yksi pudotus perusradalta!
Olemme muutaman viikon kesälaitumilla, elokuussa viimeistään taas kisakentät kutsuvat!!
T: Ida Hartikainen ja Allu
Kuvat: Mariam Ellisi
Annika ja Stara Ojalan kisoissa 29.6.2008
Oltiin Staran kans Ojalan Harrastetallin järjestämissä estekisoissa 29.6.-08. Osallistuin kisaan Myös Pipsa ja Armi ponilla.
Pipsan 70cm
Oltiin Pipsan kans 70cm luokassa. Hyvinhän se näytti menevän, vaikka ennen kisoja en sillä koskaan ollut ratsastanut. Olimme 1.sijalla uusinnan ajalla 32,01.
Armin 90cm
Armin kanssa meni myös ihan kivasti. Myöskään Armilla en ollut ennen kisannut. Perusradalla tuli kaksi puomia alas. Muuten meni tosi kivasti.
Staran 90cm
Staran kanssa lähdimme hakemaan vain puhdasta rataa. Kyllähän se sieltä sitten viimein tuli, vaikka aluksi epäilyttikin. Poni liikkui ihan kivasti, paitsi välillä itse siirryin raviin ku en ollut kerennyt rataa kunnolla opetella ja piti sit sitä meittii siin samal. Puhtaan radan ansiosta olimme 3. sijalla.
Koko päivä meni hyvin, vaikka oli helle ja pollet itsekullakin vähän lähkähtyivät. Staran kanssa jäimmekin sitten Ojalalle leirille. Kiitos Ojalan porukalle ihanista kisoist!!
Terkuin Annika Ja Stara
Annika ja hepat kilpasilla 22.6.2008 Tyrnävällä
Olimme kisoissa Tyrnävän Ängeslevän kentällä. Tällä Kertaa Starakin pääsi mukaan ja olihan tuo Lefakin mukana. Aamulla kun heräsimme menin hepojen luo ja annoin aamupöperöt. Sit eikun kamat selkään ja kohti kenttää. Köpsyttelimme kentälle ja Stara oli ihan tohkeissaa menossa koko ajan.. Ei mikään ihme, koska kisoissa ei ponin kanssa ole vähään aikaan käyty. Lefalla menin 60cm ja minun piti mennä 100cm, mutta en sitten mennytkään Ja Staralla menin vain 80cm.
Lefan 60cm
Olihan sinne kentälle tietenkin pitänyt tunkea semmoinen ihmeellinen vesieste, jota Lefa Ihmetteli niin kummallisena. Verkassa Lefa oli ihanan rauhallinen, mutta rauha jäi siihen kun pääsimme hyppäämään. Onneksi saimme verkassa hypätä sen vesiesteen, niin se ei sitten ollutkaan radalla enää niin pelottava. Rata meni hyvin ja puhtaasti, myös hyvällä ajalla. Olimme 3.sijalla.
Staran 80cm
Stara ei onneksi välittänyt mitään siitä vesiesteestä tai mistään muustakaan esteestä vaan paineli menemään ko päätön kana, no ei nyt ihan. Verkassa Stara oli oikein mukava ja menevä. Radalla poni meni reippaasti, mutta tarpeeksi rauhallisesti. Saimmehan toki puhtaan radan, mutta aika ei riittänyt palkinnoille. Pääasiassa lähdin ponille hakemaan semmoista rauhallista ja puhdasta rataa, minkä me sitten saimmekin. Kun ponihan on ollut nyt vähän kilpailulomalla.
Kisojen päätyttyä lähdimme köpöttelemään kotia kohti ja olihan meillä sentään jotain kotiin viemisiä. Kiitos Lefan. Koko päivä meni nappiin ja suunnitelmien mukaan. Paitsi se 100cm. Mutta ei sitä enään saa murehtia. Kiitos tosi paljon Niinalle ja muille kisoja järkänneille! Oli aivan mahtavat kisat!
Terkuin Annika & Stara & Lefa
Jelenan ja Epun kisakuulumiset Ylirannalta 18.5.2008
Kesä on tulossa ja oma ukko on suunnitellut kisakalenterinsa. Tuntui olevan rallisprinttejä joka viikonlopulle. No, siitäkös "suivaantuneena" ajattelin myös minäkin laittaa mutaman menon viikonlopuille. Aloittelimme Epun kanssa 18.5. Ylirannan ratsutilan estekisoista. Enpä ollut siellä ennen käynytkään. Tuomarina toimi meidän oma Satu. Ajatuksena on käydä nämä koitokset vähän niinkuin treeni mielessä ja sitten sunnuntaina yritetään Kiuruvedellä alue 90 cm luokkaa, joita muuten odotan pelon/kauhun sekaisin tuntein... Ponin pässillä on vähän erilaista käydä pomppimassa esteitä,kuin automaatti hepallani. Domi alias Tomppeli ei tarvitse muuta kuin ohjailla esteen eteen ja antaa ukkelin hoitaa homma kotiin. Toista on Eppun kanssa. Tunne on välillä kuin ratsastaisi liimattua lihapullaa. Kuntoa löytyy mutta ei vauhtia, vaikka kuinka koittaisi polkea.
Keli oli sunnuntaiaamuna kolea ja välillä taisi sataa muutama lumipisarakin. Paikalle päästiin ajoissa. Parkkipaikat, niin kuin yleensäkin, olivat mitättömän pienet. Saimme kuitenkin itsemme ahdettua muiden sekaan. Olin ilmoittanut meidät 60:n ja 80:n. Kisat olivat ulkona ja kenttä ei ollut mikään valtavan suuri, joten syheröisiä ratoja tiedossa... Eppu pois kopista ja kamat päälle. Vähän siinä poni katasteli paikkoja ja totesi ne melko nopeasti olevan ok. Missään ei näkynyt pikku ukkoja eikä muitakaan eriskummallisia olentoja. Oli äiti taas niin ylpeä urhoollisesta pikku ponista. Pitihän sitä hehkuttaa kaverillenikin kuinka fiksu nuorukainen minulla on. Maneesissa oli verkka. Siinä taas ihmiset katto ku täti paino "kiitolaukkaa" kevyessä istunnassa pitkin uraa. Eppua ei muuten saa hereille, jos ei vähän päästele ja käskytä. Ihan vain kaksi verkka hyppyä siinä hypättiin ja hyvältä tuntu.
Olin päättänyt, että radalle mennään kaikki tai ei mitään periaatteella. Polkaisin ponin käyntiin ja päästelin minkä siitä irti sai. Ei ollut taas ihan oppikirjan mukaista se meno, mutta yritystä sitäkin enemmän. Välillä unohtui hengittää ja välillä ohjat kirposi käsistä. Maaliin päästiin ja voitteko kuvitella 14 lähtijästä Eppu oli neljäs! Kyllä oli meikiksellä rinta rottingilla. Ruusuke tuli ja hyvä mieli. 80:n rata ei sitten mennytkään ihan niin putkeen. Aloitus oli ihan ok. Ei ollut mitään erikoisia kyttäämis juttuja esteillä ja helposti poni ylitti ne. Kohtalon sarjaeste... Sarjaestekammoinen tätikkä ei uskaltanut tulla sille tarpeeksi lujaa joten sinne sarjan väliin jäätiin kahdesti. Loppu huipennukseksi ja yleisöä viihdyttääksemme roikasimme mennessä vielä yhden esteen. Eppu teki tyylilleen uskollisena kunnon hissihypyn ja äippä lentää irti satulasta (huuhdahtaen tietenkin) jalustimet ovat ties missä; ei ainakaan jalassa. Laskeutuminen tapahtui onneksi turvallisesti satulaan. Kiireesti jalustimet jalkaan ja nolona poistun paikalta. Eppu koppiin ja muutaman sudittelun ja ees taas menon jälkeen nokka/turpa kohti kotia.
Lopuksi haluan sanoa kaikille (tämä on suora lainaus Eerika Häkkiseltä): turpa ryntäisiin ja kohti uusia pettymyksiä!
Terveisin ponitätiratsastaja Jelena
Annika ja Lefa Kilpasilla 18.5.2008
Olin Lefan kanssa Ojalan Harrastetallin järjestämissä estekisoissa 18.5.-08. Minulla oli tarkoitus ottaa Starakin mukaan mutta päätin sitten jättää sen kotiin lepäilemään saa vähän pitää lomaa.
Luokka 60cm
Verkassa Lefa tuntui oikein mukavalta, mutta vähän se kuitenkin tohelsi menemään. Rata oli todella monimutkainen ja siinä oli todella tiukkoja kurveja. Kun oli meidän vuoromme. Lähdimme ehkä vähän liian varmoina radalle. Lefa hyppäs aina kun unelma.. Mutta mä itse mokasin. Mä unohdin radan ja sitten me hypättiin väärä este ja meidät hylättiin. Mutta minussa se syy oli.
Luokka 80cm
Verkassa Lefa ei enään halunnut mennä hiljaa. Joten lujaa mentiin. Onneksi kun pääsimme radalle Lefa oli jo vähän rauhoittunut. Rata meni todella hyvin, mutta yksi puomi tippui. Joten siitä tuli 4 vp. Mutta tyytyväinen olen.
Luokka 90cm
Verkka meni hyvin ja Lefa oli jo todella rauhallinen mutta etenpäin pyrkivä ja vähän ehkä kuumahko. Radassa oli hyvin suoria linjoja ja myös tiukkia mutkia. Me Lefan kanssa lähdimme viimeisenä. Lefa tuntui oikein mukavalta radalla. toiseksi viimeisen esteen jälkeen olin tippua alas, kun viimeiselle esteelle oli todella tiukka mutka ja minulla ei ollut jalustimia. No, mutta hengissä selvittiin ja puhdas rata tuli.
Voitimme Lefan kanssa 90cm luokan ja kaverini Jasmiina oli ponillaan toinen. Olin menettää jo toivoni luokka 80cm jälkeen ja ajattelin, että nyt koko kisat meni pieleen. Mutta onneksi ei sitten mennytkään. Kiitos kisojen järjestäjälle ja Sarille Lefan hyvästä hoidosta.
Terkuin Annika ja urhea Lefa
Annika hevosineen ORK:n Drive-in kisoissa
Olin Staran ja Lefan kanssa ORK:n järjestämissä Drive-in kisoissa 27.4.2008. Mukanani oli Suvi uskollisena heppojeni hoitajana.
Staralla menimme 80cm luokan. Verkka oli jo todella lupaava ja ajattelin että nyt menee kaikki nappiin. Sitten olikin meidän vuoromme lähteä matkaan. Alku meni todella hyvin, vaikka siellä oli mitä kummallisempia esteitä. Sitten se tapahtui... Juuri kun lähestyimme viimeistä estettä. Stara hyppäsi kuin unelma, mutta silti viimeinen puomi tippui. Vähän harmitti. Mutta ainahan ei voi onnistua.
Lefalla menin myös 80cm luokan. Kaikki meni todella hyvin, mutta taas se viimeinen este tippui. 4 virhepistettä ja tietenkin minua harmitti. Menimme myös 100cm luokan, joka meni paremmin kuin olisin uskonut. Verkka meni hyvin ja olin varma että kyllä tämä hyvin menee. Matkaan tuli mutkia, kun lähestyimme muuria. Lefa ponnisti, mutta yksi osa muurista tuli alas.
Muuten oli kyllä todella hauska reissu ja saahan kisoissa aina hyvää harjoitusta, jota minä ja moni muukin tarvitaan. Isot kiitokset Suville, joka jaksoi olla heppojeni hoitajana ja pitää niistä hyvä huolta. Kiitokset myös äidille, joka jaksoi minut sinne kuskata heppojen kanssa.
Terkuin, Annika, Stara Ja Lefa
Akat kilpasilla Eppu-ponin kanssa 5.4.2008
Kyllä on taas Eppu poni, oikeammin ja hienommin Extant Evidence, saanut reilun viikon verran jolkottaa kouluratoja. Ensin kotona karkeasäätö ja ihan perjantaina Kestilään Riitan tallin maneesissa hienosäätö. Ensin vääntää ja puskee Heli kisauraansa aloittelevien aikuisten ohjelmaa ja sitten emäntä helppoa B:tä. Oli poika sen verran hienosäädetty, että hyvä ettei niille jaloilleen kupsahtanut. Tuli siinä rasvanpoltto hommat suoritettua niin akoilta, kuin poniltakin. Eppu alias Peppu ei nimittäin ole niitä hoikempia poikia. Lauantaina käytiin vielä vesisateessa lieju maastoilemassa. Lopuksi hinkattiin kaikki vermeet puhtaiksi seuraavaa kilpailupäivää varten. Sunnuntai aamuna soittaa Heli ja kaipailee jo jotakin rauhoittavaa lääkitystä. Sen verran ensikertalaista reissu jännittää, varsinkin kun muistissa on, mitä tapahtui viime kerralla kyseisessä Koivikon maneesissa... Äippä ei saanut ponia menemään C-päätyyn kolmea metriä lähemmäksi. "Valtava" ihmisjoukko tuijottaa supisten ja takkejaan suhisuttaen kouluaidan takana. Siinä veti Eppu pojankin turvan vakavaksi.
No, aamulla poni koppiin ja akat kyytiin. Nokka suunnattiin kohti Kempelettä. Paikkahan oli tupaten täynnä autoja ja parkkipaikka tietenkin tähän aikaan vuodesta liejussa. Tarkkaan koitettiin tsuumailla yhdistelmälle parkkipaikka, ettei jäädä liejuun jumiin. Meidän huippu tuurilla sekin käy ihan kätevästi. Ponille kamppeet päälle ja Heli selkään. Maaneesissa Heli verkkaili Epun ja minä annoin päteviä ohjeita. Niin kuin se enään mitään auttaisi... Heli ratsasti radan kolmantena. Jännitys oli käsin kosketeltavissa. Suurin pelko oli: suostuuko Eppu menemään c-päätyyn! Mitä vielä! Eihän sen Epun enään tarvinnut mitään mullistella. Olihan nuo hiljaiset ihmiset jo nähty viime kerralla. Heli suoritti radan mielestäni hienosti ilman mitään hötkyilyjä mutta, mutta, mutta... Aina se ikuinen JOS tai MUTTA. Epun mielestä nimittäin ei ole mitään järkeä juputtaa jotakin tyhjänpäiväistä koulurataa ilman edes pientä pikkuista estettä. Niinhän siinä kävi että Eppu lipsahti jotenkin aidan väärälle puolelle kesken radan. Hylsyhän siitä tuli. Jos tuota ei olisi tapahtunut olisi Heli kirkkaasti mennyt läpi ensimmäisen kouluratansa!
Äipän vuorolla Eppu oli sen verran jo levähtänyt ja rentoutunut ettei sitä karvapalleroa saanut liikkeelle. Rata mennä löntysteltiin eikä asiaa auttanut ratsastajan vapiseva olemus. Muuten ok suoritus paitsi se MUTTA! Äippä juputtaa väärää laukkaa! Tunsin kyllä ettei laukka ole oikea mutta lamaannus iski. Oltais saatu reilut 60 prosenttia, jos en olisi töpeksinyt.
Tulipahan käytyä ja sen verran jäi taas hampaan koloon, että uudelleen taas menemme sinne kiemuroita vääntämään.
Terveisin Jelena ja Heli sekä moni poni Eppu
