Hobulomalla Eestissä
Lokakuisena torstain aamuyönä Muhoksen Mimmin pihalle kokoontui 11 hevosnaista. Kuukausia odotettu ja suunniteltu matka Viroon oli vihdoin alkamassa. Ilmeisesti pientä jännitystä oli ilmassa, sillä uni ei oikein meinannut tulla silmään yhdellä jos toisella. Aamulla pysähdyttiin piipahtamaan Horzen myymälässä Etelä-Suomessa ja innokkaimmat villiintyivät jo shoppailemaan siellä timanttiraippoja ym. mukavaa. Perille Tallinnaan päästiin vihdoin yli puolen vuorokauden matkustamisen jälkeen ilman ongelmia. Ensimmäisen illan ohjelmassa oli pienten päiväunien jälkeen tunnelmallinen illallinen Tallinnan vanhassa kaupungissa ravintolassa, joka henki vanhaa hansakaupungin henkeä tarjoilijoiden asuja myöten. Täydellä mahalla uni maistuikin sitten hyvin hotellinkin sängyssä.
Perjantai oli ehkä yksi odotetuimpia päiviä, sillä suuntasimme jo heti aamusta Tallinnasta 70 km itään päin Kuusekännun ratsutilalle, missä teimme parin tunnin reippaan lenkin Viron kangasmetsä- ja peltomaastoihin. Isäntäväki oli todella mukavia ihmisiä ja samoin hevoset, jotka olivat pääosin eestin- ja torinhevosia erinäisillä rotusekoituksilla, moni isäntäväen omia kasvatteja. Oppaamme Annika oli Neuvostoliiton ajan kouluratsastaja, ja heti alkumatkasta hän muistuttikin, että vaihtoehtoina on vain pitkät ohjat tai peräänanto. Pieni hymynkare hiipi huulille ajatuksesta peräänannossa kulkevista vaellushevosista, mutta ihme ja kumma, ainakin oma nuori ratsuni hakeutui muotoon hyvin helposti. Seuraava jännityksen paikka tuli ensimmäisen laukkapätkän kohdalla. Hämmästys oli melkoinen, kun kukaan hevonen ei yrittänytkään edes sännätä mihinkään ilmansuuntaan, vaan kaikki laukkasivat rauhallisesti jonossa. Maastoilusta pääsi todella nauttimaan, kun oli hyväkäytöksisiä hevosia alla. Matkan varrelta löytyi mm. komea vanha ja harvinainen puukartano, josta päätimme ehdottaa hankittavaksi MuR:lle toimitilat ;)
Ihan ilman kommelluksia maastoreissusta ei kuitenkaan selvitty, siitä vastasi joukon ”turvallisuusvastaava” eli allekirjoittanut. Kaikkien piti kyllä tarkistaa varusteiden kriittisten osien tikkaukset ym, ettei kenelläkään katkeaisi jalustinremmi kesken laukan tai jotain muuta kamalaa, mutta kukahan siellä tutkikaan jo lähietäisyydeltä Eestin maaperää hieman epäonnistuneen ”ojan” yli hypyn ja siitä seuranneiden pienten köyrimisten jälkeen… Maaston jälkeen menimme vielä hieman kokeilemaan hevosia kentällä, ja kukapas muu kuin turvallisuusvastaava siellä taas könysi kaulalla ja hiekassa esteen edessä… Ei kun takaisin kohti kaupunkia ja kakkukauppaa… Kaiken kaikkiaan Kuusekännu oli kyllä suosittelemisen arvoinen paikka ja mielenkiinnolla olisimme osallistuneet myös tilan emännän Annikan koulutunnille. Ehkä sitten joku toinen kerta.
Perjantai-iltana matkalaiset laukkasivat vuoron perään hotellin ilusalongissa eli kauneushoitolassa. Hieman Suomea halvempiahan hoidot ja käsittelyt olivat, mutta paikoin kyllä laatukin oli sen mukaista. Kommunikaatio oli myös hieman vaikeaa, mutta kenellekään ei tullut esimerkiksi sinisiä hiuksia, vaan kokonaisuudessaan selvittiin yhdellä liian tummien kulmakarvojen aiheuttamalla kriisillä. Perjantaina reippaimmat ehtivät vielä hieman shoppailemaankin ja illalla käytiin taas yhdessä syömässä. Tunnelma oli varsin hilpeä kielivaikeuksien ja muiden omituisten sähläysten vuoksi.
Paria diskokonkaria lukuun ottamatta muut menivät kiltisti ajoissa nukkumaan, sillä lauantaina oli taas aikainen herätys Tallinna Horse Showhun. Saku-hallissa ohjelmassa oli 135 ja 145 cm esteluokkia sekä mielenkiintoinen six bar –kilpailu, jossa viimeisellä kierroksella ”kakistukset” (= esteet) nousivat huimaan 190 cm:iin. Voiton jakoi kaksi ratsukkoa, joista toinen hevonen oli torinhevonen, joka ei varmasti ollut paljon ponia isompi, mutta kuuma kuin kekäle ja mahtava taistelijaluonne. Väliajalla esiintyi ranskalainen Jean-Francois Pignon, joka teki erinäisiä temppuja ja kuvioita hevoslauman kanssa ilman minkäänlaisia varusteita, ainoastaan raippa merkkivälineenä. Expoalue oli paratiisi, tai kiusaus, riippuen matkabudjetista. Varusteiden hinnat olivat Suomeen verrattuna halvempia, varsinkin kun monet tavarat olivat vielä messutarjouksessa. Monenmoista tavaraa sieltä tarttuikin mukaan niin hevosille kuin ratsastajillekin. Päivä horse showssa venyi pitkäksi, mutta onneksi pääsimme Kajaanin ratsastusseuralaisten bussilla –tai vaihtoehtoisesti hullulla kaaharitaksilla- takaisin hotellille. Nautimme matkan viimeisestä yhteisestä illallisesta ravintolassa ja sen jälkeen nukkumisesta –tosin jälleen samaiset kaksi ikinuorta jaksoivat vielä suunnata Tallinnan yöhön ;).
Sunnuntai-aamuna ehti vielä käydä viimeisillä ostoksilla ja muilla ihmetyksillä kaupungilla ennen kuin oli aika suunnata jälleen kohti satamaa. Olimme lauttamatkan suhteen sangen onnekkaita, sillä meidän laiva ei keikkunut yhtään, mutta pian jälkeemme laivat eivät päässeet enää edes satamaan myrskyn takia. Jos menomatkalla oli jo bussissa riittävän tiivis tunnelma, paluumatkalla olisimme toivoneet, että kuskimme Albert olisi todellakin ottanut trailerin mukaan tuliaisille, vaikka hevoset jäivätkin kaikesta huolimatta ostamatta. No mutta mihinpä sitä tilaa paljon nukkuessa tarvitseekaan. Matkustamossa oli nimittäin huomattavasti uneliaampaa porukkaa kuin menomatkalla…
Kokonaisuudessaan reissu oli kiva ja onnistunut. Toivottavasti jatkoa seuraa. Kiitokset koko porukalle ja erityisesti matkanjärjestäjille Jelenalle ja Helille!
Teksti: Johanna Juusola
Kuvia
< Takaisin arkistoon
