Talkooillanvietto ja äijäjaoston kaste
31.lokakuuta AH!-niin aktiiviset MuRriNaiset järjestivät kiitokseksi kaikenlaisia tapahtumia mahdollistaneille talkoolaisille illanvieton. Samalla saivat ”äijäkasteen” nuo kotoa tallille talkoisiin pikkupakolla ja hymyssäsuin kiskotut ihanat ”äijämme”. Mitäs me olisimme ilman äijiämme, kun talli- ja talkoohommissa tarvitaan välillä tuota raakaa voimaa, porakonetta sekä äijämäisiä taitoja, kuten autolla ajo, liikenteen ohjaaminen ja isojen miesten auktoriteetti.
llta aloitettiin Ratsutila Jarminilla. Äijät kerääntyivät tallin pihamaalle ja paiskasivat kättä jo ennestään tutuille tai aivan uusille heimoveljilleen; ”Samassa veneessä ollaan äijät”. Edessä oli toisille uusi kokemus, toisten jo hieman asiaan tutusteltua eli ei kun ratsaille, Äijät!
Maneesissa Jelena otti tilanteen haltuun. Esittäydyttiin vielä nopeasti, lähinnä jotta osataan yhdistää oikea äijä itse kullekin MuRrinaiselle. Maneesin pohjalla odotti tehtävärata, joka olisi suoritettava ja tämähän tapahtuisi lähinnä käynnissä. Äijät kiipesivät rohkeasti vuorollaan Otto- ja Halle-ratsujen selkään. Muutama innostui asiasta jo sen verran, että molemmilla ratsuilla piti käydä kokeilemassa ja ”enemmän vauhtia” olisi pitänyt touhuun saada. Kylläpä siellä yksi innokas sai pari laukka-askeltakin ratsullaan nostettua!
Ratsastuskasteen jälkeen Äijät saivat omat hienot mustat jaostolippiksensä ja heitä filmattiin kuin muitakin miehentyön suorittaneita urheiluseuroja. Sitten olikin aika siirtyä Wanhaan Tylliin saunomaan sekä iltaa viettämään. Äijät pääsivät pihasaunan aitoihin ja äijämäisiin löylyihin, kun me naisellisesti kylvimme sähkösaunan huuruissa. Iloisten kylpyhetkien jälkeen siirryimme piha-aittaan jossa alkoi parisuhteen koitos: - MuRrinainen, selitä äijällesi kuinka näistä nahkapaloista kootaan suitset! -"Tä, mitkä ne suitset on?", mietti muutama äijä..
Odotimme huutoa ja hampaiden kiristystä, mutta mitäs vielä. Taisivat arvon naiset unohtaa, että kyseessä oli aikakilpailu, kisa, tehtävä jossa nopein pari voittaa!! Tärkeämpää kai oli, ettei kukaan vain todistettavasti voisi pienessä mielessään mitenkään kuvitella, että me naiset voisimme jotenkin kummasti kiihtyä tai jollakin tapaa vaikka ärsyyntyä äijillemme jotain neuvoessamme.. Ylirauhalliset MuRrinaiset selittivät äijilleen niin opettajamaisella, johdonmukaisella ja hillityllä tyylillä kokoamisohjeita. Mitä ne ovat ne naiset, jotka korottavat ääntään, kiihdyttelevät tai jopa papattavat tekemättömistä tai huonosti tehdyistä hommista? Näinköhän ne likapyykitkin kotona löytäisivät paremmin sinne pyykkikoriin..?
Tiukan kisat ratkettua ja muutamat ”sinnepäin”-suitsetkin koottuamme, ilta jatkui seurustelun sekä kitaran ja yhteislaulun voimin. Hienojen tapahtumien tekemisen lisäksi MuRrilaiset osaavat laulaa! Ja mitä pidemmälle ilta jatkui, niin sitä paremmin - ainakin omasta mielestään! Laulu raikui ja olisi siinä Neumannikin kateellisena kuunnellut autiotalon uusiin sfääreihin kohoavia suloisia sooloja. Ilta oli rattoisa, tutustuimme paremmin toisiimme äijiemme kautta ja mikä parasta: tutustuimme äijäjaostoomme!
Kaunis kiitos Äijillemme kaikesta – niin henkisestä kuin fyysisestä - äijämäisestä avusta, jolla olette edesauttaneet harrastustamme!
-Jaana Tihinen-
Ps. Äijien ratsastusinnostusta sytytellään edelleen tulevalla Jarminin äijätunnilla!
< Kuvia
< Takaisin arkistoon
