Sennujen Vuokattivalmennus
Taustaa siis hieman ensin. Joku aktiivinen MURrin senioritypy keksi lähteä valmentautumaan Sotkamon mahtaviin maisemiin, Vuokatin ratsastuskoululle Tero Kortelaisen oppeihin. Kaksi ratsastajaa olivat valinneet viikonlopun teemaksi issikkavaelluksen ja suorittivat omat hevostelunsa sitten toisella tallilla, jonka nimeä en nyt tässä muista. Viime hetken mukaan lähtijänä en tiedä etukäteisjärjestelyistä sen suurempia, antakaa se anteeksi. Suuri kiitos kuitenkin matkan keksijällä, sen suunnittelijoille jne. Kyllä te tiedätte. Kiitos mahtavasta viikonlopusta!
Sitten itse reissuun. Perjantaina iltapäivästä starttasi kolme autollista MURtypyjä kohti Vuokatin mahtavia maisemia. Matkalla kahviteltiin, kuin oltaisiin kauaskin menossa ja kovasti tuntuivat ainakin meidän autolaiset odottavan tulevaa. Majapaikaksi oli vuokrattu järjettömän pieni, vanha ja tunkkainen mökinrähjä, josta jokaisen kannattaa katsoa kuvat liitteenä olevasta linkistä. Yhtään en halua kehua, mutta kyllä siellä silti uni maistui.
Ensimmäinen ratsastus oli heti perjantai-iltana. Kiireellä jätettiin tavarat mökille ja lähdettiin katsomaan, minkälaiselle tallille olimme itsemme hommanneet. Talli oli tavallisen oloinen, kotoisa ja SIISTI (näin tallityttöjen useaan kertaan putsaavan karsinoiden kaltereita tiskiharjalla?! Reippaiksi täytyy kehua). Tallista pääsi suoraan maneesiin ja tallin yläkerrassa olevasta kahviosta pystyi lämpimässä seuraamaan maneesin tunteja. Hetken talliin tutustuttuamme löysimme sieltä myös niin kutsutun yksityishevosten puolen, käytännöllisen satulahuoneen sekä kanin. Henkilökohtaisesti talli oli positiivinen yllätys, tosin en mitään suurta uskaltanut odottaakaan pettymyksen pelossa. Tero oli alusta asti rennon oloinen, mutta perusteellinen opeissaan. Perjantain tunneilla keskityimme aluksi oikeaan istuntaan, siihen, kuinka pallea tuodaan eteen ja mietimme pohkeiden paikkaa hevosen kyljissä. Jokainen tuntui olevan hyvin tyytyväinen ratsastamaansa hevoseen ja osa oli jopa ”ihan liekeissä”! Matkalla tallilta mökille, kerkesivät haaveet liitää jo Sotkamon myytävissä tonteissa sekä MURrin karanneessa etäjaostossa…(pienestä sitä naisten mielet sai sekaisin) Ilta kului rattoisasti syöden, saunoen ja muutaman karaokebiisinkin taisin kuulla alakerrasta…
Lauantainaamuna samat tuulet jatkuivat, eli aamupuuron jälkeen ratsastelemaan. Jokainen (Sannaa lukuun ottamatta?) nautti tunneilla aina eri hevosesta. Lauantaina ratsastettiin kaksi tuntia, joissa ensimmäisellä väännettiin pohkeenväistöä ja illan tunnilla tuupattiin salmiakkia kaikenmaailman vinkeillä. Salmiakkitunti myös kuvattiin ja voi hyvänen aika sitä stressin määrää! Vaeltaja kaksikko ei hevostellut perjantaina, mutta vaelteli lauantaina neljän tunnin maaston, joka oli kuulemma ollut hieman liian hidas, mukava silti! Lauantai-iltaa vietettiin rauhallisin mielin mökillä. Miltei jokainen typykkä vetäytyi hiljakseen nukkumaan ennen klo 22 ;) , jotta aamulla oltaisiin pirteinä purkamassa videointia. Ikäväksemme mökissä oli ilmeisesti ollut hieman normaalia huonompi ilmanlaatu yöllä, kröhöm, joten aamulla oli havaittavissa pientä kalpeutta, väsymystä ja huonovointisuutta. Mitä lie tautia liikkeellä, kun yhden MURtypykän piti vielä kesken videoinnin purkamisenkin lähteä hengittelemään raitista ilmaa. JA jos totta puhutaan, niin en olisi uskaltanut tuolloin väittää kyseisen seuran voittaneen jonkin sortin liikuntapalkintoa lähivuosina! Ei nimittäin ollut seuran edustavin videon purkaminen…mutta unohdettakoon se ja valoisin mielin eteenpäin!
Sunnuntaina, ennen kotiin lähtöä, ratsastettiin vielä yhdet tunnit, jolloin innokkaita esteratsastajia saatiin joukko kasaan ja toinen tunti hypittiin sitten koulutuuppauksen sijaan. Itse estetunnilla olleena voin kertoa joutuneeni mielenkiintoisimpaan esteharjoitukseen koko pienellä iälläni! HUH HUH! Toivotaan, että joku kuvia omistava niitä saisi laitettua kaikkien nähtäväksi. Kotimatkalla yhteisen hyvän hengessä pysähdyttiin vielä syömään ja ostamaan matkamuistoja kotiin vietäviksi.
Paluumatkalla mieli oli väsynyt, mutta samalla haikea, ”joko se nyt loppui?”. Uutta reissua kovasti jo suunniteltiin ensikeväälle ja innokkaita osanottajia löytyikin jo useampia, mutta siitä toivottavasti lisää vuoden vaihteen jälkeen!
Terveisin itsensä junioriksi tunteva seniori Maija
Kuvia mökistä, Ruhtinatar nimeltään
Vuokatin Ratsastuskoulun kotisivut
< Takaisin arkistoon
