Matkaratsastuskilpailut 16.5.2010
Toukokuu 2010. Muhos, Lakkapää. Elohopea hellelukemissa. Ilmassa väreilee talkoohenki ja hevosen tuoksu. Pohjois-Suomen ja Muhoksen Ratsastajien ensimmäiset matkaratsastuskisat ovat alkamassa.
Lakkapään helteessä vietettiin leppoisa ja viihdyttävä sunnuntaipäivä matkaratsastuskisojen järjestämisen tiimoilla. Uusi lajivaltaus tuntui vievän niin kilpailijat kuin talkooväen mennessään. Tunnelma oli lämmin ja jännittävä, kuin kesälaitumia odottava täysverinen.
Huoltoalue, lähtöalue, eläinlääkärintarkastusalue, maalialue, kanslia, puffetti – kaikki oli järjestetty ja kyltitetty huolellisesti edellisillan talkoissa. Toimihenkilöt oli ohjeistettu kilpailunjohtajamme Leiskan sekä tuomari Liisa Siitosen voimin. Kaikkeen, etenkin itse kisaamiseen oli valmistauduttu matkaratsastuksen starttikurssilla lauantaina. H-hetki oli käsillä.
Kisaratsukoita ei lopulta rokotusepäselvyyksien takia saatu viralliseen lähtöön kuin kuusi, mutta kisojen pienuudesta huolimatta kaikki tunsivat olevansa tekemässä jotain ennen näillä kulmilla näkemätöntä. Kisojen järjestämisessä oli paljon uutta huomattavaa. Kisakansliassa rokotusten tarkastamiseen on varattava asian osaava henkilö, eläinlääkärin tarkastuspiste tulee organisoida hyvin, jotta jokaisella ratsukolla on helppo tulla tarkastuksiin ja ilmoittautua sykkeen mittaukseen hyväksytyn 20 minuutin ajan puitteissa, matkareitit ja huoltopisteet on oltava kunnossa ja kartoissa ja sekä hevoset, että ratsastajat numeroituna. Seinäkello katosi monen talkoilijan kotiseinältä, sillä samaan aikaan väännettyjä kelloja tulee roikkua kisakeskuksessa siellä täällä ja lälläreillä oli tärkeä tehtävä tiedon sekä aikojen välittäjänä. Vaikka kysymyksessä oli ihanneaikakilpailu, oli hallittava muita aikoja; lähtöaika, matka-aika, sykeaika, palautumisaika, taukoaika ja monta muuta uutta käsitettä.
15 kilometrin ihanneaika on 8-12 km tunnissa ja syke enintään 56. Vasta kun ratsukko on suoriutunut hyväksytysti 30 kilometrin ihanneaikaratsastuksesta, voi osallistua nopeuskilpailuun, jonka lyhyin matka on 50 km ja nopeus vähintään 10 km tunnissa. Nopeuskilpailussa maalilinjalla voidaankin jo puhua turvanmitasta, sillä maalisuoralla voidaan laukata rintarinnan. Turvanmitta ei kuitenkaan auta, jos ei ratsun syke pysy alle määrätyn, sillä hylkäys vaanii stetoskoopin alla.
Lähtö ja maaliin saapuminen tapahtuu verkkaisesti kysymyksessä ollessa ihanneaikaratsastus. Itse viidentoista kilometrin kisareitti katosi lähtölinjalta hiekkatietä pitkin aurinkoisen metsän siimekseen. Maasto ja veden ylitykset saivat ratsukoilta kiitosta. Mikäli ei huoltojoukkoja mukana ollut, sai hevonen viilennystä ja juotavaa vesistöstä. Näin helteisellä säällä jo 15 kilometrin matkalla on syytä juottaa ja viilentää hevosta vedellä kaulalle ja ryntäille valellen. Hiekkatiepätkät koettiin pehmeänä alustana myös raskaiksi, joten kovin pitkiä laukkapätkiä ei hevosilla näillä helteillä vedetty. Kaikki ratsukot olivat tyytyväisiä ja matka oli ollut niin mukava, että oma trip-mehukin oli jäänyt juomatta. Toisten mielestä matka tuntui liian lyhyeltä ja seuraavaksi aiotaankin suunnata kohti 30:a kilometriä.
Kaikki kuusi ratsukkoa pääsivät hyväksytysti läpi ihanneajan puitteissa ja sykkeet pysyivät hevosilla ihannealueella. Hevoset olivat kaikin puolin hyvässä kunnossa matkalta tullessaan. Suurkiitokset kuuluvat kisoissa eläinlääkärin virkaa hoitaneelle Jantielle, kilpailunjohtaja Leiskalle, talkooväelle sekä ratsukoille! Talkooväen innokkuudesta ja starttaamattomien kateuden vihreästä väristä päätellen seuraavista matkaratsastuskisoista tulee menestys. Eihän sitä tiedä, jos vaikka jo talvella päästään starttaamaan Pällin upeisiin maisemiin.. Eihän sitä koskaan tiedä!
Teksti: Jaana Tihinen
< Kuvia kisoista
< Takaisin arkistoon
