FC MuRsut lumifutisturneessa
Helmikuun kuudennen lumisateessa marssi kuusi rohkeaa Muhoksen ratsastajaa Ponkilaa kohti tavoitteenaan pelata otsasuoni pullollaan jalkapalloa polveen saakka yltävässä kinoksessa. Rankalla asenteella varustettuina paikalle saapuivat Capo, Leiska, Memppu, H-K, Jellu, Naapu sekä pohjoiselta tundralta paremmin ratamestarina tunnettu Jolly. Joukkueeseen oli saatu houkuteltua vahvistukseksi Bubba ”Mempun mies” Nurmikumpu ja maaliin jykevä, monen pallopelin taitaja Jussi ”Jato” Tihinen.
Joukkueen futisharjoittelu ajoittui tuonne viime vuosituhannelle ja ala-asteen liikuntatunneille, mutta asenne oli kohillaan. Keski-ikä taisi olla FC MuRsuilla koko turnauksen huipulla. Pelitaktiikka oli alussa hieman levällään, mutta Bubba kastettiin heti valmentajaksi kun huomattiin, että oli ehkä ainoa joka pelistä jotain ymmärsi. Mies oli tainnut ennenkin naisten kanssa pelata, kun ensimmäiset ohjeet kuuluivat: ”pallon perässä juoksee sitten korkeintaan kaksi ja vaikka kuinka naurattais, ei jäähä sinne paikalleen hihittämään”.
Pelit pelattiin kahdessa lohkossa, joista kaksi parasta joukkuetta meni välieriin. Haaveemme oli selvitä hengissä alkueristä, mutta noh, nälkä kasvaa syödessä ja kahden häviön jälkeen tavoitteena oli saada edes yksi maali. Neljä peliä oli varmaa kauraa, joten kovaa kuntoa kysyttiin nyt FC MuRsuilta. Onneksi oli SRL:n kuntohaasteen tuomia voimanpatteja vielä tallessa!
Punaiset MuR-takit niskaan, kypärä päähän ja kentälle! Paineita joukkueella oli Tervareitissä julkaistussa jutussa mainituista fyysisestä pelistä ja ronskeista otteista. ”Miten sinä meidät näet, sellaisia meistä tulee” (tai jotain sinnepäin) ja niinhän siinä sitten kävi…
Ensimmäinen peli oli raskas kun etupainoinen suomenhevonen. Lumi painui kenkien alla ja pallo hyytyi joka luminotkelmaan. Ratsastajat vaihtoivat tiiviisti, mutta vaihtorivissä ei ehtinyt sitä hetkeä olla, että olisi saanut pulssin laskemaan alle 150:n. Tai no.. ehkä se olisi laskenut jos ei olisi tullut huudettua äänijänteet pitkällä viisaita neuvoja kanssapelaajille. Ensimmäisen erän jälkeen oli minuutin erätauolla rivi punaisena puhkuvia päätään ja jäseniään selvitteleviä ratsastajia. Taisi itse kukin miettiä mielessään kuinka selvitä loppupeleistä äärilleen viritettyjen elintensä tai jopa apinanraivonsa kanssa.
Ei auttanut fysiikka eikä ronskit otteet, plakkarissa kaksi häviötä ja yksi varoitus liian rajuista otteista. Jolly kun ei sulattanut, että vastustaja voitti ”kiistapallon” ja käytti kiukkunsa purkuun hieman kyseenalaisia keinoja.. Tiedossamme ei tietenkään siinä vaiheessa ollut, että pelasimme koko turnauksen voittajia vastaan. Ja häviöhän oli itse asiassa aivan pieni, mitätön suorastaan, parilla maalilla hävittiin! Kova peli ja tappiotilanne sai yhden MuRnaisen päättämään, että nyt vahvistusta kehiin. H-K vaihtoi lennossa miehensä kanssa paikkoja ja vahvistus nimeltä Kalle oli joukossamme.
Seuraava peli sitten menikin nappiin, uusi mies ja uutta voimaa kentällä voitimme koko matsin. Voi sitä tuulettamisen ja juuskutuksen määrää! Voitosta toivuttuamme oli viimeisen pelin vuoro ja peli taas kulki, mutta Naapu se ei sitä palloa maaliin saakka saanut potkaistua, vaikka Jolly ja Bubba antoivat hienoja syöttöjä. Kun ei niin ei! Tappio oli karvas 2-3.
Päivä oli hieno ja sai varmasti jokaisen ylittämään itsensä, kuntonsa ja taitonsa FC MuRsujen eteen! Kiitokset vahvistuksillemme Buballe ja Kallelle sekä tietenkin Jatolle, joka piti maalin (melkein) tyhjänä ja tappiot näinkin pieninä! Mitä nyt välillä unohtui katselemaan ”maisemia” kesken pelin ;)
Teksti: Jaana Tihinen
< Takaisin arkistoon
