Kiiltäväkylkisiä hevosia Match Show’ssa sadesäästä huolimatta
Muhoksen Ratsastajat ry järjesti hevosten match show’n parin vuoden tauon jälkeen. Tapahtumapaikkana oli tällä kertaa MP Horse Teamin talli Muhoksella (Muhoksen ratsastuskoulu). Muutamien poisjääntien jälkeen paikalle saapui lopulta 24 toinen toistaan hienommaksi puunattua hevosta ja ponia. Suuri osa hevosista tuli Muhokselta, mutta myös muualta Pohjois-Pohjanmaan alueelta.
Match show on varsin värikäs tapahtuma, sillä ideana on, että match show –näyttelyyn voivat osallistua sellaisetkin hevoset ja ponit, joilla ei ole pääsyä muihin näyttelyihin, esimerkiksi tilastohevoset. Muhoksellakin nähtiin hevosia ja poneja tänä kesänä syntyneistä pikkuvarsoista yli parikymppisiin veteraaneihin ja pienistä shetlanninponeista jyhkeisiin puoliveriratsuihin. Ehkä eräs hauskimmista ilmestyksistä oli musta-valkokirjava tupsujalka, tinkerruuna
Cardiff King. Jalostuksen tarkoituksena on luonnollisesti saada aikaan mahdollisimman hyvin käyttötarkoitukseensa sopivia hevosia ja poneja, mutta match show’ssa tiukat rotumääritelmät eivät kuitenkaan ole niin korostuneessa asemassa ja meno on ehkä muutenkin rennompaa verrattuna virallisiin näyttelyihin.
Tuomarina näyttelyssä toimi pitkän uran erityisesti new forest poni kasvattajana tehnyt
Irmeli Korhonen Utajärveltä. Hänellä oli haasteellinen tehtävä seuloa osallistujajoukosta näyttelyn parhaat yksilöt. Aluksi hevoset saapuivat kehään pareittain ja tuomari arvosteli niiden rakenteen hevosten seisoessa paikallaan. Sen jälkeen ne esittivät kolmiouralla käyntiä ja ravia taluttajan kanssa. Molemmat hevoset nähtyään tuomari antoi toiselle hevoselle punaisen ja toiselle sinisen nauhan. Seuraavassa vaiheessa saapuivatkin sitten kaikki punaisen nauhan saaneet yhtä aikaa kehään, jolloin tuomari pystyi vertaamaan niitä paremmin toisiinsa ja valitsemaan joukosta parhaan.
”Punaisista” parhaaksi seuloutui lämminveriravuriori
Sherwood Song. Sama kuvio toistui sinisen nauhan saaneiden kohdalla, ja parhaaksi ”siniseksi” valittiin suomenhevosruuna
Velikulta. Rasavilli-luokkaan pääsi lopulta paikalle vain yhteensä neljä hevosta ja ponia. Parhaaksi niistä tuomari valitsi hyvin kehittyneen ja ryhdikkään 3-vuotiaan lämminveriruunan
Self Reliance. Tästä kolmen pojan porukasta tuomarilla olikin vaikea tehtävä valita match show’n paras hevonen eli BIS. Lopulta palkinnon nappasi veikeä 7-vuotias suomenhevosruuna Velikulta. Sen rakenne oli sopusuhtainen ja sillä oli ratsulle soveltuva hyvä pyöreä ylälinja. Tuomari kuitenkin huomautti, että laihdutuskuuri olisi paikallaan. Liekö kesän herkku, vihreä ruoho, maittanut ruunalle hieman turhankin hyvin... Muhoslaisen LV Servicen lahjoittama loimi lämmittää varmasti mukavasti viileillä syysilmoilla.
Näyttelyssä jaettiin lisäksi liuta muitakin palkintoja. Poniviikarin arvonimen sai raviponin työtä tekevä shetlanninponiruuna
Ekslätts Flying Star. Tämä urheilullinen poni hurmasi ilmiselvästi tuomarin lisäksi myös yleisön, sillä se sai Yleisön suosikki –äänestyksessä eniten ääniä. Pikakiiturin pystin –no tässä tapauksessa ruusukkeen ja rehusäkin- pokkasi lämminveriravuritamma
Poncha, jolla oli mukana ihastuksen huokauksia aikaansaanut pikkuvarsa
Victoria Ponch. Pikkuneiti saikin osuvan Sydäntenmurkaaja -tittelin. Ratsujen joukosta leivottiin parhaaksi Liitokavioksi jyhkeä puoliveriratsu
Young Rebel. Tänä vuonna vietetään suomenhevosen 100-vuotisjuhlavuotta. Sen kunniaksi MuR halusi muistaa Supisuomalaisten luokan voittajaa hieman paremmalla palkinnolla, ja ruuna
Lento-Ihme saikin isänmaallisen sini-valkoisen MuR-loimen. Parhaan Poseeraajan palkinto meni vasta 2-vuotiaalle lipizza-lv-risteytystamma Jadrankas
Candylle. Nuoresta iästään huolimatta tämä kaunis kimo tamma esiintyi kehässä energisesti mutta liikoja hötkyilemättä ja oli selvästi valmisteltu tilanteeseen hyvin. Lämminveriori Sherwood Song sai Hieno ori –maininnan. Se oli paitsi hyvärakenteinen ja hyväkäytöksinen, myös lihaksikkaassa kunnossa ja kiiltävässä karvassa. Näyttelyyn osallistui niin ihania hevosia ja poneja, että palkintoja olisi mielellään suonut vielä monille muillekin.
Esittäjällä on näyttelyssä erittäin tärkeä rooli. Arvostelu ei välttämättä osu oikeaan, jos hevonen ei saa mahdollisuutta esittää parhaita puoliaan. On taito saada hevonen seisomaan rakenteen arvostelun ajan paikallaan juuri oikeassa asennossa, mutta näyttämään samalla ryhdikkäältä ja energiseltä. Liikkeiden esittämisessä käynnissä ja ravissa on tärkeää löytää oikea vauhti ja energiataso. Monesti esimerkiksi iso hevonen ei pääse ravaamaan niin lennokkaasti kuin pystyisi, jos esittäjä ei pysy kyydissä mukana. On myös haastavaa löytää tasapaino sen suhteen, ettei liikkeen rentous muutu löysyydeksi tai energisyys sinkoiluksi. Esittämistä pitää harjoitella paljon, jotta hevonen toimisi halutulla tavalla myös tositilanteessa.
Oli ilahduttavaa huomata, että näyttelyyn tuotuja hevosia oli selvästikin treenattu kotona, ja kaikki hevoset käyttäytyivät kehässä asiallisesti, vaikka erityisesti nuorille hevosille esimerkiksi kouluaidat saattavat olla suurikin pelon aihe. Match show on hyvä paikka harjoittaa sekä hevosen että esittäjän taitoja. Muutama olikin tuonut hevosensa paikalle harjoittelemaan näyttelyssä käyttäytymistä suurempia koitoksia silmälläpitäen. Näyttelyihin liittyy monia yksityiskohtia, jotka on syytä opetella, kuten harjaton puoli tuomariin päin, kääntäminen itsestä poispäin, asennon korjaaminen taaksepäin, käännökset käynnissä jne. Päivän parhaaksi esittäjäksi valittiin useammankin hevosen näyttelyssä esittänyt
Hanna-Kaisa Kaukola. Hän esitti hevoset asiallisesti ja edukseen ja oli lisäksi pukeutunut siististi.
Tapahtuma oli pienehkö, mutta virkeä ja rento. Hevostarvike Hermannin myyntikojusta löytyi varmasti monelle mukavaa kotiin viemistä. Makkara, kahvi ja muut puffetin antimet piristivät, jos nälkä ja vilu pääsivät yllättämään. Yleisö saattoi myös kokeilla onneaan arpajaisissa ja näyttelyn suosikkihevosen äänestyksessä. Paikalliset ja lähialueen yritykset lähtivät ilahduttavasti mukaan tukemaan tapahtumaa palkintojen muodossa. Kaiken kaikkiaan näyttelypäivä sujui hyvin ja ilman suurempaa dramatiikkaa. Sää oli syksyisen harmaa, mutta onneksi taivas repesi enemmälti vasta näyttelyn loputtua. Mutta kun mukana on iloinen mieli ja hyvä asenne, niin moiset pienet vastoinkäymiset eivät menoa haittaa. Kiitokset kaikille osallistujille, yleisölle, talkoolaisille ja yhteistyökumppaneille! Onnittelut palkituille ja tsemppiä kaikille tuleviin koitoksiin!
Teksti:Johanna Juusola
< Takaisin
